Vuorovaikutus ja puhuminen

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulosta

Luontaisin tapa kommunikointiin on puhuminen. Sen häiriintyminen voi johtua monesta tekijästä. Erityisesti kuormittuneessa tilanteessa kommunikoinnin vaikeudet lisääntyvät. Vaikeudet ilmenevät puheen tuottamisen vaikeutena, sen puuttumisena kokonaan tai puheen ymmärtämisen vaikeutena. Puheen tuottamisen vaikeudet ilmenevät mm. nimeämisen vaikeutena tai epäselvänä puheena. Puheen ymmärtämisen vaikeudet ilmenevät pitkäkestoisen puheen ja monimutkaisten lauserakenteiden ymmärtämisessä.

 

Puhumisen vaikeudet voivat johtua esim. kielen kehityksen erityisvaikeuksista, kuulovammasta, neurologisista sairauksista, kehitysvammasta tai rakenteellisista epämuodostumista. Myös tarkkaavaisuuden ja toiminnanohjaamisen vaikeudet saattavat hankaloittaa kommunikoinita.

Puhetta tukeva ja korvaava kommunikointi on yleisnimitys kommunikointikeinoille, joita käytetään puhutun kielen täydentämiseksi, tukemiseksi tai korvaamiseksi (Laine, 2007). Puhetta tukevia ja korvaavia apuvälineitä ovat yksinkertaisimmillaan kuvat ja sanalistat. Puhetta voi tukea eleillä ja ilmeillä, osoittamalla esineitä ja kuvia, kirjoittamalla sanalistoja tai piirtämällä. Tietokoneiden erilaisten kommunikointiohjelmien avulla helpotetaan ilmaisua. Puhevammaisella on oikeus myös tulkkipalveluun. Tulkkipalveluista vastaa kunnan sosiaalitoimi.

 

Voit tukea vuorovaikutusta ja kommunikointia seuraavin tavoin:

  • Selvitä, millä tavalla kumppani kommunikoi.
  • Pyri rauhoittamaan ympäristö.
  • Ole tilanteessa vastavuoroisesti läsnä.
  • Odota ja anna tilaa aloitteille.
  • Vastaa kumppanin kommunikointiin.
  • Mukauta ilmaisua kumppanin kommunikointitarpeita vastaavaksi.
  • Tarkista viestien tulkinta.


(Lähde: Kaisa Laine, 2007, Kehitysvammaliitto)



- Papunet - Ensiapua kommunikointiin

- Papunet - Opas kommunikoinnin mahdollisuuksiin

- Papunet - Passi yhteiseen kieleen

- Papunet - Miten puhua selkokieltä?