Yksilöllistä opetusta vai yhteisöllistä vuorovaikutusta?

Huomaa, avaa uuteen ikkunaan PDFTulosta

Sosiaalisesti saavutettavassa oppilaitoksessa jokainen opiskelija osallistuu oppilaitoksen sosiaalisiin käytäntöihin. Tämä on tärkeä osatekijä opittaessa esimerkiksi, kuinka koulutuksen aikana eri tilanteissa tulee käyttäytyä ja toimia.

 

Oppimista tapahtuu yksilöllisellä ja yhteisöllisellä tasolla. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan monipuoliset yksilölliset ja yhteisölliset opetuksen käytännön järjestelyt edistävät parhaiten oppimista ja vahvistavat opiskelijoiden itsetuntoa ja kehittymistä. Painopiste on pitkään ollut yksilöllisyydessä. Oppilaitoksen yhteisöllisen toimintakulttuurin muodostuminen riippuu ratkaisevasti opettajien halusta kuunnella opiskelijoita ja antaa heille vaikuttamismahdollisuuksia (Rautiainen 2008, 43). Nuorten oikeus osallistumiseen itseään koskevissa asioissa sisältyy YK:n lasten oikeuksien sopimuksen artikloihin, mutta käytännössä osallistuminen oppilaitoksissa vaatii vielä asennemuutoksia ja aikuisten tukea nuorille.

Yhteisöllisyydellä tarkoitetaan:

  • tasa-arvoisuutta
  • avoimuutta
  • yhteistoiminnallisuutta
  • erilaisuuden kunnioittamista
  • avointa keskustelukulttuuria.
    (Rautiainen 2008, 108-109)

 

Käytännössä yhteisöllisyyden ja yhteistyön syntyminen edellyttää mm. hallinnon, opiskelijoiden ja vanhempien osallistumista sekä yhteistä aikaa opettajille pedagogiseen keskusteluun ja yhteisölliseen oppimiseen. Opiskelijoiden osallisuutta edistävät esimerkiksi opiskelijaedustukset, tutortoiminta, opiskelijayhteisöt, sekä asuntola- ja vapaa-ajan toiminta. Myös erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat otetaan mukaan opetusta ja oppimisympäristöjen kehittämistä koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon.

Rautiaisen mukaan yhteisöllisyyttä heikentävät erilaiset kuppikunnat, kiusaaminen sekä yksilöllisyyttä ja yksin tekemistä korostava kulttuuri (Rautiainen 2008, 108-109). Tämän perusteella oppilaitoksissa pitäisi painottaa yksilöllisen menestymisen lisäksi vastuuntuntoa muita kohtaan. Ryhmäytymisen avulla opitaan tuntemaan toisensa paremmin, vahvistetaan yhteishenkeä ja saadaan erilaiset opiskelijat puhaltamaan yhteen hiileen. Paremman kuvauksen ryhmästä ja työskentelystä saa näistä linkeistä.

 

 

 

 



Lähteet:

Korhonen, Veikko 2007. Ryhmäytyminen – näkymiä Kainuun ammattiopistossa. Kehittämishankeraportti. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu.

Rautiainen, Matti 2008. Keiden koulu? Aineenopettajaksi opiskelevien käsityksiä koulukulttuurin yhteisöllisyydestä. Jyväskylä: Juvenes Yliopiston kirjakauppa.

Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta:

Aalto, Mikko 2004. Ryppäästä ryhmäksi. ISBN 10: 9519755616. MY GENERATION OY.